KUUN VALOSSA
Kun olin pieni, äitini lensi kuuhun. Hän oli töissä sirkuksessa ja sinä yönä hänet ammuttiin ilmaan kuten tavallisestikin. Se ei kuitenkaan ollut tavallinen ilta, sillä ilma oli kuulas ja taivas täynnä taikuutta. Äitini noustua ilmaan hän vain jatkoi lentämistä. Läpi teltan, halki pilvien, koko matkan kuun kamaralle. Siellä hän nyt istuu. Katselee elämäämme ja hymyilee.
Aki-Pekka Sinikoski debytoi kauniilla, filosofisella tarinalla, jota Ilja Karsikkaan taidokkaat akvarellikuvitukset täydentävät. Rakkauden merkitystä, olemassaoloa ja elämän tarkoitusta pohtiva herkkä ja haikea teos tuo mieleen maailmankirjallisuuden lastenklassikot, kuten Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssin tai Astrid Lindgrenin Mio, poikani Mion.
Aki-Pekka Sinikoski (1978) on kahden lapsen isä, kirjailija ja valokuvataiteilija, joka rakastaa merta ja tuulta. Sinikoski on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopistossa, ja Bergenin taideakatemiassa Norjassa. Hänen valokuvia on ollut esillä muun muassa Sydneyssä, New Yorkissa ja Moskovassa. Vuonna 2020 hänellä on valokuvanäyttelyitä pitkästä aikaa myös eri puolella Suomea.
Miksi kirjoitat?
Kertoakseni tarinoita ja rakentaakseni maailmoja. Se on leikeistä kaunein ja paras. Olen ollut parantumattoman nostalginen jo lapsena, jolloin vietin kaikki lapsuuteni kesät saaristossa vanhempieni vanhalla kalastusaluksella. Opin jo hyvin nuorena, että jos teen saareen nuotion ihmiset kokoontuvat pimeän tullen sen ympärille kertomaan juttuja. Joka ilta sytytin nuotion ja joka ilta sain kuulla uusia tarinoita. Painoin nämä kesällä kuulemani tarinat mieleen ja kerroin niitä syksyllä kavereilleni kaupungissa, kun koulut alkoivat. Uskoakseni teen tätä samaa edelleen niin valokuvien kuin tekstinkin suhteen. Tallennan tarinoita, kerron niistä muille ja toivoakseni tuon samalla valoa ja merkitystä heidän elämään.
Miksi kirjallisuus on tärkeää?
Minulla on sellainen aavistus, että sanat rakastavat vapautta. Minä puolestani rakastan sitä tunnetta, kun saan asetettua sopivat sanat oikeaan järjestykseen. Parhaina päivinä voin olla sanoistani ylpeä. Seurata kuinka ne pystyvät kuljettamaan ihmisiä paikkoihin, joissa he eivät ole aiemmin käyneet. Huomata kuinka sanat pystyvät välittämään tunteita ja synnyttämään uusia ajatuksia. Pidän myös siitä, että välillä nuo kurittomat kirjaimet ja sanat hyppivät leikkisän anarkistisesti silmien edessä, riveiltään, synnyttäen kuin vahingossa uusia lauseita, uusia merkityksiä. Asioita, joita edes niiden kirjoittaja ei tiennyt.
Miten kirjoittamasi tarinat eroavat valokuvasarjoistasi?
Yksi suurimmista eroista on se, miten näitä tarinoita luetaan. Se miten kuva tai teksti niitä lukevalle hahmottuvat. Tekstissä tarina syntyy ikään kuin sana ja lause kerrallaan. Se mitä seuraavassa lauseessa kerrotaan ei ole olemassa ennen kuin olet lukenut sen. Valokuva puolestaan paljastaa kertakatsomalla heti jonkinlaisen yleiskuvan, joka tarkentuu mitä pidempään kuvaa tutkii. Valokuvalla on myös aina melko vahva suhde todellisuuteen.
Ovatko sanat suurempia kuin valokuvat?
Joskus. Toisinaan taas valokuvat ovat vahvempia. Kummallakin välineellä on selkeästi omat vahvuutensa ja ominaispiirteensä. Kummankin suhteen on minun näkökulmastani kyse kommunikoinnista. Siinä missä sanat tuntuvat lukiessa olevan ikään kuin aktiivisina silmien alla, juuri tässä hetkessä, on valokuva lähes poikkeuksetta kiinni menneessä. Valokuva on kuin kiikkustuolissa istuva vanhus, joka kertoo meille innostuneen seikkaperäisesti aina uudestaan ja uudestaan samaa tarinaa omasta nuoruudestaan. Valokuva kertoo jostakin, joka on ollut. Teksti uskoakseni vihjaa, että jotain on, juuri tässä hetkessä jona luet. Rakastan molempia välineitä myös siksi, että kummatkin pystyvät pysäyttämään ajan. Parhaimmillaan jopa muuttamaan jonkun elämän tai maailman - edes hetkeksi.
Sinikoski's debut book Under månen - Kuun valossa is published in summer 2020 by Schildts & Söderströms. As an author he is internationally represented by Helsinki Literary Agency.
⭐️
”Kuun valossa -lastenkirja on paras lastenkirja mitä mä oon lukenut vuosikausiin. -Siis aivan mielettömän hyvä! — — Tämä kosketti. Olin aivan tippa linssissä. Suosittelen! Olen omien lapsien kanssa käynyt kymmeniä lastenkirjoja läpi niin tämä nousi ihan sinne kärkeen. Kylmät väreet tulee vieläkin.”
Paavo Häikiö, Ylen kulttuuritoimittaja, Kulttuuri Cocktail
⭐️
Suomen Kuvalehti: Kuun valossa (Under månen) yksi vuoden 2020 parhaista kirjoista!
"Äiti on lentänyt kuuhun ja isä vaihtanut sirkuksesta postille töihin. Lapsi on mielellään yksin kotona, sillä silloin saa olla juuri niin kuin haluaa. Surua käsitellään sadussa tavattoman kauniisti ja lohdullisesti, se sekoittuu lempeästi elämäniloon ja seikkailuun. Yhtenä päivänä lapsi sukeltaa kylpyammeen kautta haaksirikkoutuneiden saarelle, löytää uusia ystäviä ja oppii jännittäviä asioita. Sinikosken tekstissä on filosofisia pohdintoja. Karsikkaan unenomaisen pehmeä vesivärikuvitus herättää tekstin eloon fantastisten hahmojen ja maisemien avulla."
Suomen Kuvalehti, Vuoden kiinnostavimmat kirjat arvio
⭐️
"...Kuun valossa on hirvittävän kaunis ja jokainen sivu on kuin yksittäinen runo. Jos minulta kysytään jokainen aukeama toimii lähes yksittäisenä teoksena.
- - - kirja toi mieleen Astrid Lindgrenin sadut..."
Kasper Strömman
Kasperin ja Mikon -podcast.
⭐️
"Tack för den underbara boken! 🥰 Den fick fulla poäng av en kritisk jury bestående av 5 barn i åldern 5-6 år och en vuxen med stort intresse för barnlitteratur. 😊"
Feedback från en läsare med över 20 års erfarenhet av småbarnspedagogik.
⭐️
“Kiitos, että olen saanut lukea tämän jo monta kertaa. Siitä kiitos myös viisivuotiaalle tyttärelleni, joka toivoi tätä iltakirjaksi kolme iltaa putkeen. Asiantuntijaraatimme lähettää terveisiä myös kuvittajalle: yhteistyönne on onnistunut upeasti!!”
Palaute lukijalta
⭐️
“Filosofinen ja mielikuvituksellinen kuvakirja käsittelee aika suuria teemoja: kuolemaa, menetystä, elämän tarkoitusta, jne. Mutta en pitäisi tätä niinkään huonona asiana, päinvastoin: uskon, että mitä enemmän lapselle luetaan tätä kirjaa tai hän lukee itse, saa hän siitä enemmän irti.“
Kirjaoikkuja
⭐️
“Tässä kirjassa käsitellään filosofisesti äärimmäisen herkkiä, tärkeitä ja ikiaikaisia teemoja kuten elämän tarkoitusta ja olemassaoloa.
Tarinassa pienen pojan äiti on lentänyt kuuhun epäonnistuneen sirkustempun seurauksena. Elämä isän kanssa on yksinäistä ja herkkä lapsi pakenee todellisuutta omaan maailmaansa. Eräänä päivänä vedessä kelluessaan poika liukenee kylpyammeen viemärin kautta vanhojen merimiesten seuraan. Hän palaa ukkeleiden luota uudesta ulottuvuudestaan juuri ennen kuin isä saapuu takaisin kotiin. Mukaan on tarttunut myös olemistaan pohdiskeleva koira Jaffa.
Lapsen omaan maailmaan uppoutumisessa on jotain äärettömän herkkää ja kiehtovaa, ja tässä teoksessa siihen pääsee aikuinenkin pinnistelemättä sisälle. Ehkä olen ikuisesti lapsi itsekin, tai sitten se on tekstin ja kuvituksen onnistunut liitto? Lukekaa ja kokeilkaa käykö niin teillekin!”
Kastehelmi Turunen, Riittatädin Sadut
⭐️